Maanantaiaamuna
Mun kahvini on mustaa, ja syksy tullut on
Sen tuntee luissaan
Näkee auringonvalossa
Joka ei enää tuonut kesän lämpöä tullessaan
Se jätti sen johonkin taivaanrannan taa
Ja laulurastas hiljaa
Katseellaan kysyy, miksen käy jo pakkaamaan
Mua muistuttaa
Että aivan pian
On jo viime hetket vaihtaa maisemaa
Alta pois, kun talvi saapuu pohjolaan
Ja mä mietin, että eikö vaan
Oliskin kaunista sun kanssas matkustaa
Ja jättää taa tämä
Pyörä joka pyörii vaan
Vuodesta toiseen, samaa rataa uudestaan
Mä voisin linnun lailla siipiäin koettaa
Ja niin hän saapuu taas
Ja lakanoihin valkeisiin
Hän kutsuu meitä kanssaan makaamaan
Niin hän saapuu taas
Ja niin sä lähdet taas
Sä hipaiset vain hiuksiaan
Ja silmissäs jo siintää rannat kaukomaan
Niin sä lähdet taas
Huhtikuussa tavataan
Ja niin hän saapuu taas
Ja lakanoihin valkeisiin
Hän kutsuu meitä kanssaan makaamaan
Ja niin sä lähdet taas
Huhtikuussa tavataan
Maanantaiaamuna
Mä kaadan tilkan maitoa kahviini
Tapojaan voi muuttaa
Mutt’ on vaikeampaa muuttaa luontoaan